Jokatapauksessa: en ole vielä saanut kuvia omalle koneelleni, joten varsinaisen Desu-merkinnän tekeminen ei tunnu luontevalta. Lyhyesti kommentoidakseni sanon kuitenkin, että coni oli ihan jepa ja janosin entistä enemmän omaa kameraa - haluaisin aina ottaa vaikka miten paljon kuvia, mutta hngg... ehkä vielä tänä vuonna hankin edes puolijärkkärin.
//
Työt on siis vallannu mun ajatukset ja arjen täysin nykyään; unirytmi vaihtelee rajusti 3-vuorotyön takia (ok, itellä tosin vain aamu/iltavuoroja) ja vapaapäiviä on keskellä viikkoa miten sattuu. Mutta nyt nautin onnellisesti kolmen päivän vapaata. *-* En voisi olla tyytyväisempi atm, etenkin, koska uusi asukas on aiheuttanu kaikille jo harmaita hiuksia...
Kuten Tumblurissa asiaa valotin lyhyesti, niin palvelutalon uusi asukas on levottomin tapaus, joka on mulla tullut vastaan; tämä on aggressiivinen sekä verbaalisesti, että käytökseltään, sekä hieman paranoidinen ja puheiltaan/ajatusmaailmaltaan sekava. Erikoisinta on, että tää käytös ilmenee lähinnä tiettyyn aikaan päivällä, sekä illalla - ei siis juurikaan aamulla tai iltapäivällä (!?) Jokatapauksessa nää viimepäivät on ollu semirankkoja lähinnä henkisesti, koska tää asukas vaatii kokoajan huomiota - Iltavuorossa olis kiva viettää aikaa kaikkien asukkaiden kanssa ja olla rennosti, mutta kun ei... Ja (aamu)päivällä mulla ei todellakaan oo aikaa jäädä seurustelemaan pitkäksi aikaa.
Mutta oon löytänyt paljon positiivista tästä kokemuksesta: Ensinnäkin on erittäin mielenkiintoista tavata eri tavalla reagoiva potilas ja tempperamentiltaan äkkipikaisempi tapaus. Oon huomannut, että yhtä 'oikeaa' lähestymistapaa ei ole, vaikka kaksi potilasta käyttäytyisi (ulkoisesti) samalla tavalla - Toiset haluaa hoitajan menevän pois, joku haluaa ymmärtävää keskustelua, läheisyyttä tai (viimeisenä tapanani) - suoria sanoja. Esimerkiksi tämän uuden asukkaan kohdalla huomasin, että hänelle voi sanoa suoraan "samalla mitalla", eikä ruveta liian nöyristeleväksi.
>Sä oot varastanut multa jotain! Turha kieltää, minä tiedän!
<Kuule, jos mä olisin varastanu täältä jotain, olisin rikas ja en olis täällä töissä. :)
Tämä suorapuheinen vastaus auttoi vakuuttamaan asukkaan, eikä hän ottanut sitä enää puheeksi. Korostan vielä, että tiedän tietysti, että skitsofrenia/dementinen tapaus ei tarkoita pahaa; En siis tarkoita näpäyttää asukasta tarkoituksella ilkeyttäni, vaan annan itsestäni jämptin/itsevarman kuvan. Jos olisin kauhean anteeksipyytelevä ja nöyristelevä töissä, niin mun yli jyrättäisiin heti. Voin muuten btw. sanoa, että yli puolet kaveripiriistä tuskin tunnistaisi mua töissä. :'D Osaan olla yllättävän jämpti, mutta vastaavasti myös huolehtivainen/"hössöttävä"/auttavainen. Tää työ kun vaatii "tunteiden kameleonttina" toimimista - vaihdan toimintatapaani jokaisen persoonan ja käytöksen mukaan.
Tää kaikki tekee työstä samalla sekä mielenkiintoista, että haastavaa; Oon kuitenkin entistä vakuuttuneempi siitä, että haluan toimia jatkossa(kin) mielenterveyspotilaiden (ja miksei muistisairaidenkin) parissa.
Seuraava blogimerkintä... hm, en uskalla luvata tarkkaa ajankohtaa, mutta toivottavasti saisin Animeconista jotain irti blogimerkinnäksi asti. :D Haluaisin muutenkin kirjoitella tänne enemmän, mutta silloin kun en ole töissä, niin joko nukun tai pelaan - yritän kuitenkin hyödyntää kirjoitusinspiksen, kun sellanen tulee.
